torstai 3. toukokuuta 2012

Kaukoja, ilmaisua, mejää

Kaukoja on otettu joka ruokakipon kanssa kuten ennenkin, mutta nyt otan liikkeen alusta jos Pyry ei nouse ensimmäisellä käskyllä istumaan. Eipä se montaa toistoa tarvinnut että päästiin tuplakäskystä pois. Pitäisi vielä lisätä paluu koiran luokse.

Vappuaattona maanantaina oltiin ilmaisutreeneissä metsässä aukealla paikalla. Treenikaverin sanoin Pyry tekee juuri sen mitä pitää, eikä yhtään ylimääräistä liikettä. Eli hakee irtorullan, tuo sen, hakeutuu sivulle, odottaa että kiinnitän liinan ja annan käskyn näytölle, kyllä tämä jo osataan!

Tilasin ison norskirullan eilen, 115 euroa yhdestä muovipötikästä kangaspantaan kiinnitettynä :(

Ensimmäinen verijälki on nyt sitten ajettu. Oli aika lyhyt (olisi pitänyt mitata merkatessa eikä verestäessä), noin 200 metriä ja 7 tuntia vanhentunut. Yksi hukka tuli, metsässä oli ollut vissiin jokin leiri jäljen vieressä, en ollut huomannut jälkeä tehdessä. Pyry jäi pyörimään siihen eestaas eikä päässyt millään takaisin jäljelle. Eka makaus oli suorassa kulmassa, ei mitään ongelmaa jatkaa matkaa, ja hyvä merkkaus, ensin nuuskimista ja sitten pikku kuopimiset.

Kaadolla tuli sitten kauhun hetket... just ehdin kerran kehua Pyryä sorkan löytymisestä kun paikalle pyyhälsi toinen koira vapaana. Ajattelin että jonkinasteinen rähinä tulee jos toinen yrittää viedä saaliin, ei onneksi yrittänyt vaan haisteli ensin Pyryn pyllyä ja sitten verta kaadolla. Pyry seisoi kuin Lootin vaimo sorkka suussa eikä inahtanutkaan. Kutsuin Pyryä poispäin toisesta koirasta ja sitten lähdettiinkin menemään reipasta ravia, Pyry ajatteli varmaan lähteä saaliin kanssa kotio. Ei korvaansa lotkauttaunut vaikka nakki-possunsisäfile-sekoitusta olisi ollut tarjolla, seisoi selkä meihin päin veto päällä. No mentiin sitten autolle päin ja menestyksekäs metsästyskoira joutui laskemaan saaliin maahan että pääsi hyppäämään autoon.

Eihän se sillä selvä ollut, kotona sorkka vietiin pihavajaan (ennen kuin Pyry pääsi pihaan) ja autolta sitten hirveä juoksu pihaan. Kävi se raukka kotona nopeasti syömässä iltaruuan ja on sen jälkeen päivystänyt vajan vieressä, ensin seisoi ja nyt sitten makaa... tunti on jo mennyt reilusti.

Onkohan tuo mejä meidän laji kuitenkaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti