Hyvä haku, parempi mieli

Viimeiset pari hakukertaa on menneet vähän huonosti - tai oudosti, tai jotain - ja olin jo ajatellut että vois pitää vähän taukoa. Hyvä idea, jos joku homma menee huonosti niin sitä nimenomaan ei kannata harjoitella, just tästä kuittailin (ihan kaikella ystävyydellä siis) yhdelle treenikaverille.

No saatiin kutsu haun alkeisiin avustamaan ja tarjous oli sellainen että siitä ei voinut kieltäytyä :) ei ihan kummisetätyyliin kuitenkaan... Hyttysiä oli yhtäkkiä aivan sairaasti ja sorruin samantien kemiallisiin karkoitteisiin, jotka taisi muuten toimia aika hyvin, thanks!

Pitkän neuvottelun jälkeen suostuin ottamaan käyttöön apuja että saataisiin koira etenemään suoraan. Jostain syystä karsastan kaikkia apuja, ehkä siksi että pelkään koiran tarvitsevan niitä loppuikänsä jos niitä joskus käyttää. Valmiit ukot ei ole toimineet, varsinkaan ensimmäiset lähetykset, joten jotain muuta olisi tietysti fiksua kokeilla! Otettiin ensin molemmista etukulmista haamut ja matkalla ensimmäiselle oli vielä tyhjä umpipiilo. Pyryllä oli ihan uusi ajatus: umpparin voi tarkistaa näppärästi juoksemalla sitä päin ja jos se heilahtaa niin se on tyhjä :) no siellä ei ollut ketään ja juoksusuunta vaihtui hieman, ukko löytyi kuitenkin. Toinen etukulma löytyi myös hyvin ja eteneminen ihan suora, maaston muotoa seuraillen.

Kolmannella meinasin ottaa taas valmiin mutta uskoin coachin järkipuhetta ja päädyin ääniapuun, koska piilo oli vähän vaikeassa paikassa. Ääni oli Pyryn lempparimaalimiehen ja hirveällä innolla lähtikin matkaan, pienen etsiskelyn jälkeen ukko löytyi ja päästiin loppujuhlintaan :D

Kannatti lähteä treenaamaan vaikka ei ensin huvittanut ja kun tajusin hyttysmäärän niin olisin mielelläni lähtenyt kotiin. Kai niihin viime kesänäkin tottui.