Dominoefekti

Puuhaosasto tiedottaa: oltiin viikonloppu sukuloimassa ja olipa hieno reissu tykkäs Pyry. Emäntä oli siivonnut talven yli mökillä olleet keksit lähimetsään kesyjä oravia varten (kuultiin tämä siis jälkikäteen) ja istuskeltiin pitkään siinä pihapiirissä kun huomattiin että Pyry on kadonnut. Viimeinen domino oli juuri vauhdilla menossa parempiin suihin kun Jouko löysi Pyryn keksikipon äärestä :D Huippua! Yllärikeksitarjoilu metsässä! Yritettiin kysellä paljonko niitä keksejä mahtoi olla mutta ei saatu vastausta, pitäisikö se tulkita että paljon vai vähän?

Pyry on ollut muutenkin aktiivinen pullaosastolla, meillä töissä meni yksi päivä vähän porkkanakakkua itsepalveluna ja sitten toisen kerran oli katettu kahvipöytä asiakkaita varten kun koira löydettiin tassut pöydällä tutkimassa tarjottavia. Hiukka reilusti oli kuulemma kuolaa pöydällä (ja kekseistä sulanut? sokerit päältä) mutta ei ollut ehtinyt vielä syödä mitään. Tästähän voi fiksu koira oppia että kannattaa olla nopea, muuten jää ilman. Ne tarjoilut meni sitten kuulemma vaihtoon...

Pyry pääsi tällä reissulla myös uimaan, oli oikein ihana puhdasvetinen järvi ja kivoja keppejä :)

Sitten ne oravat, voi ihme kun olivat mielenkiintoisia eivätkä osanneet edes pelätä... olisivat vaan syöneet siemeniä siinä paikoillaan mutta yksi pahus liikkui ja sitten liikkui myös Pyry... sitten ainakin yksi orava oli korkealla kuusessa ihan liikkumatta pitkän aikaa ja muut kaikkosivat. Huh huh kun jännittävää :) tästä nähdään taas hurjia unia!

Hyvä haku, parempi mieli

Viimeiset pari hakukertaa on menneet vähän huonosti - tai oudosti, tai jotain - ja olin jo ajatellut että vois pitää vähän taukoa. Hyvä idea, jos joku homma menee huonosti niin sitä nimenomaan ei kannata harjoitella, just tästä kuittailin (ihan kaikella ystävyydellä siis) yhdelle treenikaverille.

No saatiin kutsu haun alkeisiin avustamaan ja tarjous oli sellainen että siitä ei voinut kieltäytyä :) ei ihan kummisetätyyliin kuitenkaan... Hyttysiä oli yhtäkkiä aivan sairaasti ja sorruin samantien kemiallisiin karkoitteisiin, jotka taisi muuten toimia aika hyvin, thanks!

Pitkän neuvottelun jälkeen suostuin ottamaan käyttöön apuja että saataisiin koira etenemään suoraan. Jostain syystä karsastan kaikkia apuja, ehkä siksi että pelkään koiran tarvitsevan niitä loppuikänsä jos niitä joskus käyttää. Valmiit ukot ei ole toimineet, varsinkaan ensimmäiset lähetykset, joten jotain muuta olisi tietysti fiksua kokeilla! Otettiin ensin molemmista etukulmista haamut ja matkalla ensimmäiselle oli vielä tyhjä umpipiilo. Pyryllä oli ihan uusi ajatus: umpparin voi tarkistaa näppärästi juoksemalla sitä päin ja jos se heilahtaa niin se on tyhjä :) no siellä ei ollut ketään ja juoksusuunta vaihtui hieman, ukko löytyi kuitenkin. Toinen etukulma löytyi myös hyvin ja eteneminen ihan suora, maaston muotoa seuraillen.

Kolmannella meinasin ottaa taas valmiin mutta uskoin coachin järkipuhetta ja päädyin ääniapuun, koska piilo oli vähän vaikeassa paikassa. Ääni oli Pyryn lempparimaalimiehen ja hirveällä innolla lähtikin matkaan, pienen etsiskelyn jälkeen ukko löytyi ja päästiin loppujuhlintaan :D

Kannatti lähteä treenaamaan vaikka ei ensin huvittanut ja kun tajusin hyttysmäärän niin olisin mielelläni lähtenyt kotiin. Kai niihin viime kesänäkin tottui.

Hyppy askel hyppy

Olen pitkään miettinyt että pitäisi aloittaa avohypyn harjoittelu ja estekin on matkannut monta viikkoa auton takakontissa mutta en ole saanut viritettyä estettä pystyyn. Nyt otettiin ihan vaan aamulenkin jälkeen omalla pihalla joku 5-6 hyppyä Pyryn lempparijalkapallon avustuksella eli tarkoituksena saada vähän välimatkaa esteeseen paluuhyppyä varten.

Vaikka pallo on ihan paras lelu ja Pyry on aina valmis leikkimään maalivahtia niin kyllä sen huomaa että ruoka on silti tärkein. Hirveetä riehumista välillä pallon kanssa ja kun oikein kehuin tyytyväisenä hyvästä hypystä, niin Pyry juoksi pallo suussa vauhdilla oven viereen että tällä suorituksella varmaan jo sen aamumuonan saa?

Pitää myös muistaa ottaa joskus kokeenomainen treeni niin että harjoitellaan siirtymistä liikkeiden välissä. Jossain kokeessa oli lähes koomista (siis olisi ollut hauskaa jos en olisi ollut niin jäykkänä jännityksestä) kuinka voimakkaasti koira pyrki ohjaajasta poispäin joka liikkeen lopussa kun oli saanut kehut ja taputukset suorituksesta. Eli Pyry oli menossa repulle hakemaan palkkaa aina kun kehuttiin mutta näytti siltä että koira ei todellakaan viihdy ohjaajan lähellä :D

Iltalenkillä otettiin pari luoksarin seisomista pallon avulla, Pyry huohotti vaan niin hurjasti etten viitsinyt ottaa montaa. Pihalla taas pari hyppyä ja sitten pieni futismatsi.

Hyvä tokotreeni

Hienosti keskittyi Pyry treeneihin tänään vaikka oli aika kuuma ilma ja pelkäsin että löysäilee. Eikä mitä, oli ihan täysillä mukana ja seurasi oikein hyvin. Oli tosin hyvät palkatkin messissä, pitkästä aikaa tarjolla oli keitettyjä broilerin sydämiä & naudan ulkofileen läskiosuus medium-grillattuna. Nam! Käännökset oli lähes perfect (ohjaajan puolueellinen arvio) sekä oikealle, vasemmalle että täys.

Liikkeestä seisomisia otettiin nameilla ja pallolla avustaen, että saataisiin pysähtymiseen nopeutta ja ylimääräiset steppailut pois, muutama tosi nopeakin onnistui hölkkävauhdista. Ruutua käytiin kokeilemassa vähän kun se oli sopivasti tyhjänä. Palkka heti kun tassut osui kontaktialustaan, mielestäni palkkauksen ajoituskin meni aika nappiin. Ollaan siis palattu ihan perusteisiin myös ruudun osalta.

Paikkamakuun jälkeen otettiin ensimmäisen kerran istumista kahden koiran ryhmässä. Pari kertaa olin juuri lähdössä lähietäisyydeltä palkkaamaan kun Pyry huokasi ja lösähti maahan. Sitten onnistuin monta kertaa välipalkkauksessa niin että istui skarppina. Ihan ryhdikkäästi meidän tyttö istuu, siinä ei tosin ole samanlaista loikoilumahdollisuutta kuin paikkamakuussa tai pitää olla aika fakiirikoira :D

Lopuksi avokaukot, ja yllättäen Pyry ei mennytkään sivulta maahan, no juuri oltiin harjoiteltu istumista ja siitä tuli sanomista jos meni maahan... hienoa päättelyä :) Menihän se sitten kun otettiin uusiksi. Kaukot sujuu hienosti kotona sisällä ja omassa pihassa kun päivän ruoka on kipossa valmiina, muualla tarvitaan vielä lisäharjoitusta, että koira hoksaisi mikä liike on kyseessä ja pongahtaisi ensimmäisellä käskyllä istumaan. Ei kai niitä tokokisoja voi meidän pihassa pitää kun siellä ei oikein ole tilaakaan.

Aamulenkin yhteydessä ollaan otettu muutaman metrin etäisyydeltä luoksetulon loppuasentoa nameilla ja käsillä avustaen, taitaa olla pitkä taival edessä jos tuon asennon joskus saa 95% varmasti suoraksi. Tosin keksin yksi päivä tässä että noudon loppuasennon saa suoremmaksi jos heitän kapulan enemmän oikealle ;) eli kikkakolmoset peliin kun ei ohjaajataidot riitä. Kokeessa heitän varmaan todella vinoon vasemmalle jos yritän heittää "hiukan" oikealle eli tulee toimimaan ihan satavarmasti, heh.

Jäi oikein mukava fiilis tästä harjoituskerrasta. Kivaa treenata tokoa!

Haku päällä

On se upeeta että on treenikavereita jotka viitsii sanoa suoraan (mutta erittäin ystävällisesti) että hei nyt sä teet juuri sen minkä sanoit että on ollut ongelmana - huomaamattasi uudestaan. Maanantain tokon omatoimitreeneissä halusin tehdä lisää häiriöllistä perusasentoa ja seuraamista. Kun keskityin häiriöihin seuraamisessa niin kävikin niin että tein juuri kuten ennenkin eli en keskeytä suoritusta virheeseen ja ota alusta vaan rykäisen pienen "oho, nyt tuli virhe" ja jatkan vaan... koira tietää että palkkaa on tulossa ihan kohta! On tämä vaikeaa.

Jäävään seisomiseen pitäisi saada nopeutta eikä nykyistä 2-3 hiipivää askelta vielä käskyn jälkeen. Pienenä esteenä koiran oppimiselle saattaa olla ohjaajan hitaus, pitäisi palkata nopeammin, juuri kun koira on täysin pysähtynyt. Senni klikkaili ja yritin olla nopeampi... no joo. Sitten kokeiltiin juoksusta (siis hölkkävauhdista) pysäytystä, nami koiran kuonon eteen vauhdista, viimeisen kerran pysähtyi kuin seinään. Näitä lisää.

Hakumetsässä oltiin taas perjantaina ja lauantaina, ilmaisua oli siis torstaina, siitä tulikin jo raportoitua. Perjantaina keli oli koiran kannalta hyvä, ei liian kuumaa, lauantaina oli jo aamusta lämmintä. Itsellä on kyllä kiva loikoilla metsässä piilossa kun ei tarvitse palella, mutta Pyryllä on aika vaikeaa nämä ensimmäiset lämpimät kelit eikä se kesälläkään kuumista päivistä erityisesti nauti, nukkuu vaan päivät varjossa tai mieluummin vielä sisällä.

Perjantaina treenattiin iltapäivällä. Jouduin lähettämään Pyryn kolme kertaa ekalle pistolle, kävi tarkistamassa aika ison osan aluetta itsekseen ennen kuin lähti viimein kolmannella siihen suuntaan kun näytin. Hyvä sinänsä, jos vaikka hoksaisi että minä tiedän paremmin missä ne ukot on... Sitten tyhjä ja Pyry lähti taas hyvin 50 metriin ja siitä aluetta eteenpäin, huutelin hyvää ja koira oli ties missä etsimässä, kesti tosi kauan ennenkuin tuli takaisin, palasi takaviistosta kun olin jo edennyt aluetta.

Kakkospiilolle Pyry lähti suoraan ja ukko löytyi hyvin. Kolmoselle, joka oli suoran kallioseinän alla, lähti hyvin suoraan ja näytti että riittävän kauaksi, mutta ei kuitenkaan löytänyt vaan palasi pian takaisin. Oli ehkä käynyt tällä piilolla jo tyhjällä seikkaillessaan. Toisella lähetyksellä ukko löytyi.

Nelosella Pyry sai ääniavun heti kun lähti suoraan kohti piiloa ja maalimies löytyi kerralla.

Tehtiin myös esineruutu, nyt ensimmäisen kerran niin että joku muu vie esineet niin että Pyry näkee, se toimi ihan hyvin. Ekalla yksi esine, löytyi nopeasti. Toisella 2, joista jälkimmäinen oli helppo löytää mutta ekaa piti käydä nostamassa kahden yrityksen jälkeen uudestaan ilmaan, sitten löytyi sitkeän etsinnän jälkeen kun oli aika vaikeassa paikassa. Motivaatio tuntuu olevan Pyryllä ihan kunnossa kun jaksaa etsiä pitkänkin ajan.

Lauantaiaamun hakuaikataulu meni meillä vähän sekaisin kun koirakkoja oli yksi vähemmän kuin piti enkä huomannut viestittää ajoissa Joukolle. Tulivat kesken aamulenkin juoksujalkaa toiselta puolelta kylää että Pyry ehti omalle vuorollensa viimeisenä.

Treenit on vaikeat ja Pyry juoksi kuin päätön kana eestaas. Ensimmäinen piilo myötätuuleen oli vaikea, siinä piti ylittää polku jota kaiken lisäksi oli kulkenut hiukan aikaisemmin nainen kahden koiransa kanssa. No Pyry kääntyi suoraan polulle ja viipyi ihan älyttömän kauan siellä reissullansa vaikka kuinka huutelin. Toinen yritys ja ihan sama homma. Siirryttiin lähemmäs eikä vieläkään suoraan. Sitten reaktiivinen ääniapu, joka tuli kuitenkin vähän myöhässä, koira oli jo kääntynyt taas aluetta eteenpäin kun kuuli äänen, pysähtyi seisomaan ja ihmettelemään että mikäs se oli. Ties kuinka mones lähetys, oltiin jo aika lähellä piiloa ja Pyry ampaisi viimein suoraan mutta pari metriä piilon edestä ohi... ja kauas metsään, sitten palaili takaisin ja juoksi edestakaisin ja löysi kuin löysikin maalimiehen, huh.

Toiselle lähti ihan suoraan ja meni varmaan pari metrin verran ohi piilosta, kesti kauan (ainakin siltä tuntui) ja ukko löytyi, jes. Kolmannesta ei mitään muistikuvaa enää, mutta ei mennyt sekään nappiin luulen. Neljäs lähti suoraan ja löytyi hyvin.

Kotona Pyry sai viileän suihkun ja nukkui aika hievahtamatta monta tuntia. Katsoin parhaaksi jättää illan tottistreenit väliin ja ihan hyvä niin. Oli tarkoitus mennä pienelle iltalenkille kuuden aikaan, mutta Pyry köllähti maahan parin sadan metrin päässä kotoa ja ikään kuin totesi että eiköhän tämä ollut tässä. No okei, eipä näin muuten ikinä käy.

Ilmaisut metsässä, ollaanko metsässä?

Oltiin kolmistaan ilmaisutreeneissä ja ensimmäistä ukkoa juuri sihtaamassa kun toiselta puolelta kuului kova kiljaisu. En tunnistanut ääntä mutta ajattelin että takana olevalla tiellä joku lapsi huusi. Eli ei saa vaikuttaa koiran työskentelyyn.

No Pyry otti suunnan sinne niin tiukkaan niin että kutsuin takaisin 3-4 kertaa kun ei mennyt minne osoitin. Lopulta päästiin yhteisymmärrykseen kuka määrää ja koira löysi maalimiehen nopeasti. Seuraavalla pistolla selvisi Pyryn kiinnostuksen syy, Pyryn lempparimaalimies Sennihän siellä oli kiljunut, oli piiloutunut kusiaispesään :D Eihän Pyry voinut olla menemättä hätiin kun kaveri kutsui!

Toiselta puolelta löytyi ukko pienen koukeron jälkeen. Pyry painalsi liikaa eteenpäin, kutsuin "täällä" ja koira palasi taaksepäin oikeaan suuntaan. Sitten näin että on ihan maalimiehen lähellä ja kutsuin tahallaan uudelleen, ihan nähdäkseni totteleeko käskyä jos on vainu päällä. Oli kuulemma ollut ihan lähellä eikä antanut ohjaajan häiritä. Paluussa Pyry veti maahan ihan edessäni rulla suussa, käskin "anna" ja nousi ylös luovuttamaan rullan, koira vaikutti aika voipuneelta. Onko 4 tunnin aamulenkki liikaa ennen hakutreenejä, varsinkin jos siellä jahdataan vähän peuroja välillä?

Sitten lähetin vähän vinoon  kun puussa oli joku ihan muu merkki eikä se meidän... Uusi lähetys ja ukko löytyi, mutta 10 metrin päässä minusta Pyry meni maahan lepäämään ja kun kutsuin "täällä" niin tiputti rullan suusta ja tuli luokse. Jos olisin sanonut "tuo" niin olisi varmaan tuonut rullan normaalisti. Uusi lähetys ja hätäinen huikkaisu maalimiehelle "uusi rulla" - Pyry jäi kärsivällisesti pitkäksi aikaa istumaan Sennin viereen - kyllä kai se kohta sen ruuan saa esiin - lopulta autettuna otti rullan ja toi sen. Vielä yksi suora palkka ja loppunamit :) ja kehut.

Oliko liian vaikeat treenit? No ei välttämättä, toiselta puolelta rulla poimittiin ihan ok ja tuotiin ohjaajalle niin kuin pitääkin. Toisella puolella tapahtui kaikkea ihmeellistä... Toisaalta harjoitus oli ehkä iso hyppäys, kun maalimiehet olivat ihan normaalisti piiloutuneita eivätkä näkyvissä kuten edellisissä ilmaisutreeneissä.

Kuolan niemimaalla

Joskus saadaan treenikavereilta sen suuntaista kommenttia että käsi tulee aika märäksi kun antaa Pyrylle pientä makupalaa :) No kyllähän Pyryn suupielet jonninverran vuotaa jos se tietää saavansa jotain hyvää mutta se on vaan kirkasta nestettä. Hiukan liukasta saattaa olla jos sitä on lattialle kertynyt lätäkkö, kuten vaikka mandariinia syödessä sylkeä ehtii valua kun Pyry odottaa seuraavaa palaa...

Mutta nyt vasta opin millaista TOSIkuola voi olla, kun meidän hakuryhmään tuli bullmastiffi... kotiin lähtiessä olin just vetämässä turvavyötä päälle autossa (ei omassani), treeniliivi oli vielä päällä ja katsoin että mitä mun olkapäällä on... sellainen kämmenen kokoinen valkoinen läiskäisy. Jaa kuolaahan se :) ja koostumus vähän niin kuin olisi kevyesti vatkattu kananmunan valkuaista ja sitä viskattu ruokalusikallinen takille. Oli vähän kiire eilen niin että jäi kuola yöksi kuivumaan ja aamulla siitä pystyikin rapsuttelemaan isoimmat kokkareet pois, väri jäi vaan jäljelle. Lohkeili ihan niin kuin vatkattu valkuainen, ihmeellisen samanlaista.

Että tällaistä mietin tänään.

Laatikosta jäi aatikko pois

Hakutreeneissä sunnuntaina oli suunnitelmissa ekaksi tyhjä, sitten 4 suoraa pistoa. Pyry lähti hyvin tyhjälle, suoraan etukulmaan ja lähti etenemään aluetta, itse huutelin hyvää ja etenin myös. Yhtäkkiä koira tuli takaisin etulinjaa pitkin eli teki jonkinlaisen L-kuvion edestakaisin. Jaa mikäs nyt...

Seuraava maalimies odotti merkkiä että koira on lähtenyt suoraan pistolle ja lähti sitten huutaen pakoon. Sitten vielä 3 suoraa pistoa, 2 löytyi hyvin, näistä toinen oli ainakin 70 metrissä ja maasto mielestäni aika vaikeaa (tai ehkä ei koiralle). Viimeisellä tarvittiin 2 lähetystä, en tiedä missä Pyry kävi kun näytti menevän suoraan piilolle mutta maalimies ei ollut kuullut mitään ja Pyryn yleensä kuulee hyvin, hirveä läähätys ja ryske :)

Kesken harkkojen meni taas pk-valjaat rikki, nämä oli toista tai kolmatta kertaa päällä ja repesivät lukon vierestä ihan samalla tavalla kuin edelliset. Olen jostain lukenut että kokeissa kannattaa/pitää olla varavaljaat mukana, meillä ehkä puoli tusinaa siis.

Oli ihana ilma, aurinko paistoi eikä vielä ole hyttysiä. Tämä on parasta hakuaikaa!

Lisää korjattavaa

Torstaina oltiin talvitauon jälkeen ekan kerran tottistelemassa, ohjelmassa perusasento ja seuraamista häiriöiden kera.

Ohjaajaa alkoi nopeasti häiritä se että koira ei pystynyt keskittymään perusasentoon ja pian koira olikin puoliksi ohjaajan selän takana kun yritti pitää paikkaansa vaikka ohjaaja olikin kääntynyt reilusti päälle "ei tästä mitään tuu". Oikeni sitten kun ohjaajakin. No joo.

Seuraamisessa päästiin ehkä taas villakoiran ytimeen, eli Pyry ei taida tietää että seuraamisliikkeeseen kuuluu kontaktin ylläpitäminen, vaan siinä on voinut vähän haistella ja katsella ympäriinsä kunhan pysyy suht sivulla tallustamassa ja korjaa asennon sitten kun siitä erikseen huomautetaan. Tai jos kunnolla hetsataan niin pysyyhän se hienosti seuraamassa, mutta kontaktin pudottamisesta ei kuitenkaan seuraa mitään kun vaan reagoi sitten seuraavaan käskyyn niin palkkaa on tiedossa. Tässä voisi olla se syy miksi tokokisaseuraamiset on aika hanurista erityisesti alussa ja jos jotain kivoja hajuja on tarjolla.

Miinuspuolella - alkaa tuntua siltä että (kaikki?) toko/tottisliikkeet on opetettu vähän sinnepäin ja koiralle ei ole selvää mitä oikeastaan vaaditaan.

Positiivista taas on - olenkohan turhan optimisti - että jos vika on tiedossa niin eihän näitä tarvitse kuin treenata niin tulevat kuntoon. Suitsait tai sitten aikanaan, kunhan saadaan treeneja vaan lisää.

Otettiin myös tasamaanoutoa, johon voisi yrittää saada vähän vauhtia lisää vaikka ei se meidän huonoimpia liikkeitä missään nimessä ole. Tassulla kapulan läpsäisystä menee pisteitä ja tottiksessa vielä kolmessa liikkeessä joten sekin olisi hyvä korjata.

Paikkamakuuseen olen opettanut uuden ennakoivan merkin ja Pyry ei tarvinnutkaan käskyä kun vaipui lepoasentoon ihan itsekseen kaksi kertaa. Kolmannella yrityksellä odotti käskyä. Oli kuulemma köllötellyt aika rennosti kunnes toinen koirakko aloitti omat treeninsä ja sitten Pyrykin oli skarpannut. Oli muuten nerokkaasti valittu makuupaikka kun koira oli pienen rinteen toisella puolella ja siitä näkyi vaan pää :)

Ampumiset meni hyvin. Oltiin aika lähellä, Pyry makuulla, vähän heilahti korvat välillä mutta ei muuta reaktiota. Laukauksesta sai pihvinpalan niin oppi nopeasti sen että katsoo minua ja kun paukahtaa niin kuono salamannopeasti käteen :)

Maanantain tokot

Yritin arpoa mitä meidän kannattaisi ottaa aiheeksi Ninan treeneihin kun vähän kaikkea pitäisi korjata ja edellisestä kerrasta tuntui olevan vain vähän aikaa tai oikeastaan liian vähän omia harkkoja.

Back to basics eli luoksetulo kuntoon. Se on pikkuhiljaa rapautunut, Pyry valitsee satunnaisen tuntuisesti jonkun paikan edessäni ikään kuin puoliympyrän kaarelta, painotus vähän enemmän vasemmalla puolella. Ensimmäinen näyte oli harjoituksen kannalta täydellinen, Pyry tuli parista metristä tuli suoraan sivulle ja vielä tosi hienoon perusasentoon, ei yhtään vinoon ja mitä tekeekään höhlä ohjaaja, ilahtuu suuresti perusasennon suoruudesta ja kehuu koiraa... juu ei, siitä saatiin aiheellinen palaute että ei koiraa pitäisi palkita siitä kun tekee väärin. Käsky tarkoitti että tule eteen eikä sivulle. Olisiko tässä ongelman ydin, pitää itse muistaa mitä liikettä harjoitellaan (eikä kehua ohimennen joistain muista kivoista asioista) niin koirakin voisi päästä jyvälle. Mustavalkoisuutta. Ai jaa, tämähän oli ihan uusi asia ;)

Sitten jatkettiin muutama luoksetulo niin että menin metrin päähän reilusti vinoon ja ohjasin Pyryä ensin nameilla ja sitten käsillä tulemaan suoraan eteen. Toinen ohje oli että koira ei saisi hamuta nameja niin että asento vaihtuu eli kärsivällisyyttä lisää. Tuli oikein positiivinen fiilis lopuksi, kyllähän tämä kuntoon saadaan.

Sitten otettiin pikkaisen ruutua kun se oli sopivasti esillä ja oli vielä vähän aikaa. Ohjeena reilusti lisää etäisyyttä ja myös hetsausta, Pyry juoksee ruutuun ehkä kerran tai kaksi vauhdilla ja sitten jolkottelee loput. Palkka pitää heittää nopeammin eli silloin kun koiran tassut on kosketusalustalla eikä kun on kääntymässä jo pois. Tätä täytyy miettiä ettei mene sähläämiseksi. Tai siis että päästään nykysählingistä eroon.

Paikkamakuussa tuli yllättävä virhe, Pyry pomppasi istumaan kun olin palaamassa parin metrin päässä. Ollaan otettu melkein pelkästään kisanomaista treeniä ja suoraan maahan palkkaaminen on jäänyt tosi vähiin eli sitä lisää. Ihanaa että tämä tuli nyt eikä jossain kisoissa!

Myöhemmin pohdiskelin että lähes kaikissa liikkeissä olen hypännyt liian nopeasti perusasioiden opettamisesta kokeenomaiseen liikkeeseen. Poikkeuksena kaukot jotka ketjutin ensimmäisen kerran kokeessa, no ei ehkä sekään ole aivan oikea tapa.

Mihin se puuhaaminen jäi

Blogin nimi väittää että koiramme paitsi treenaa niin myös puuhaa ja sitä osastoa ei olekaan vielä raportoitu. No, ei hätää, kyllä sitäkin tehdään, paitsi että sen puolen hoitaa enimmäkseen Jouko.

Viime sunnuntaina olivat aamulla 5 tunnin metsä- & kaupunkilenkillä, ja sitten kesken matkan jostain tuli ihana riistanhaju. Pyry pinkaisi täyteen vauhtiin 5 metrin liinassa ja siitä viimeisestä metristä jäi sitten vähän palovammoja Joukon käteen kun liina luisti kädessä. Koira paineli pitkin metsää ja tuli vähän myöhemmin jostain takakautta tarkistamaan että missäs se isäntä mahtaa oleilla. Että kyllä Pyryllä kuntoa piisaa, kun joku kehtasi sitä epäillä, höh.

Etsi kuvasta Pyry maastoutuneena :)

Talviturkki on jo heitetty (kai tätä ilmaisua voi käyttää myös koirista)pari viikkoa sitten, ja Pyryn suuri suosikkiharrastus kalastuskävely on myös päässyt taas vauhtiin... eli se kävelee edestakaisin järvessä ja katselee kaloja tai mitä lie, tähän voisi käyttää kevyesti tunninkin jos mukana olevat ihmiset ei vaan kyllästyisi...

Veden pinnan tuijottamisesta meillä onkin tuore video, siinä ei tapahdu aivan yhtään mitään, koira tuijottaa järven pintaa minuuttitolkulla eikä liiku paikoiltaan. Vaikka kuinka tykkään katsella rakasta rotikkaamme kuvista ja videolta vaikka kuinka moneen kertaan niin tätä en jaksanut katsoa loppuun asti, täytyy yrittää vielä uudestaan. En kuitenkaan laita sitä tähän :)

Hakutreenit

Oltiin kolmen hengen porukalla hakuilemassa ja oli oikein onnistuneet treenit, ei ollut kiire kun oli vähän porukkaa ja pidettiin vielä loppupalautesessiokin. Tuli kerrankin suunniteltua tarkasti kaikki pistot ja yhdessä pähkäiltiin miten kukin liikkuu että ukot ovat oikeissa paikoissa oikeaan aikaan.

Pyryllä oli ensin 2 suoraa pistoa eli molemmat etukulmat, sitten tyhjä, joka meni tosi hienosti, Pyry teki täydellisen (ohjaajan arvio!) laatikon, ensin 50 metriin ja sitten eteni aluetta noin 15-20 metriä ja tuli kutsusta takaisin. Siitä suoraan keskilinjan yli ja kiljuva pupu lähti parinkymmenen metrin päästä kiven takaa liikkeelle. Loppuun vielä suora pisto toiseen takakulmaan.

Sitten Pyryn mielestä ehkä kaikkein hienoin osuus kun kokoonnuttiin yhdessä viimeiselle ukolle ja maalimiehiltä löytyi ihania pihvinpalasia ja kehuivat vielä kovasti. Kyllä haku on kivaa!

Kaukoja, ilmaisua, mejää

Kaukoja on otettu joka ruokakipon kanssa kuten ennenkin, mutta nyt otan liikkeen alusta jos Pyry ei nouse ensimmäisellä käskyllä istumaan. Eipä se montaa toistoa tarvinnut että päästiin tuplakäskystä pois. Pitäisi vielä lisätä paluu koiran luokse.

Vappuaattona maanantaina oltiin ilmaisutreeneissä metsässä aukealla paikalla. Treenikaverin sanoin Pyry tekee juuri sen mitä pitää, eikä yhtään ylimääräistä liikettä. Eli hakee irtorullan, tuo sen, hakeutuu sivulle, odottaa että kiinnitän liinan ja annan käskyn näytölle, kyllä tämä jo osataan!

Tilasin ison norskirullan eilen, 115 euroa yhdestä muovipötikästä kangaspantaan kiinnitettynä :(

Ensimmäinen verijälki on nyt sitten ajettu. Oli aika lyhyt (olisi pitänyt mitata merkatessa eikä verestäessä), noin 200 metriä ja 7 tuntia vanhentunut. Yksi hukka tuli, metsässä oli ollut vissiin jokin leiri jäljen vieressä, en ollut huomannut jälkeä tehdessä. Pyry jäi pyörimään siihen eestaas eikä päässyt millään takaisin jäljelle. Eka makaus oli suorassa kulmassa, ei mitään ongelmaa jatkaa matkaa, ja hyvä merkkaus, ensin nuuskimista ja sitten pikku kuopimiset.

Kaadolla tuli sitten kauhun hetket... just ehdin kerran kehua Pyryä sorkan löytymisestä kun paikalle pyyhälsi toinen koira vapaana. Ajattelin että jonkinasteinen rähinä tulee jos toinen yrittää viedä saaliin, ei onneksi yrittänyt vaan haisteli ensin Pyryn pyllyä ja sitten verta kaadolla. Pyry seisoi kuin Lootin vaimo sorkka suussa eikä inahtanutkaan. Kutsuin Pyryä poispäin toisesta koirasta ja sitten lähdettiinkin menemään reipasta ravia, Pyry ajatteli varmaan lähteä saaliin kanssa kotio. Ei korvaansa lotkauttaunut vaikka nakki-possunsisäfile-sekoitusta olisi ollut tarjolla, seisoi selkä meihin päin veto päällä. No mentiin sitten autolle päin ja menestyksekäs metsästyskoira joutui laskemaan saaliin maahan että pääsi hyppäämään autoon.

Eihän se sillä selvä ollut, kotona sorkka vietiin pihavajaan (ennen kuin Pyry pääsi pihaan) ja autolta sitten hirveä juoksu pihaan. Kävi se raukka kotona nopeasti syömässä iltaruuan ja on sen jälkeen päivystänyt vajan vieressä, ensin seisoi ja nyt sitten makaa... tunti on jo mennyt reilusti.

Onkohan tuo mejä meidän laji kuitenkaan.

Inkoon tokokoe

Sunnuntaina suunnattiin sitten Inkooseen ensimmäiseen AVO-kokeeseen, tuomarina Harri Laisi. Fiilis oli varovaisen toiveikas, eli hyvällä tuurilla ykköstuloskin olisi mahdollinen vaan ei ehkä kuitenkaan kovin todennäköinen. No kokemusta tämäkin ja seuraavaan kokeeseen ilmoittaudun sitten kun AVO-liikkeet tuntuvat olevan hallussa.

Paikkamakuu meni aika hyvin, vaikka Pyryn vierestä lähti bortsu etsimään emäntäänsä ja toisella puolella joku istuskeli puolet liikkeestä, meni takaisin maahan noin 5 sekuntia ennen liikkeen loppumista. On noilla koirilla vaan hyvä ajantaju :) ja ohjaaja yllättyi kun ei saanutkaan täysin pisteitä.

Pyry haisteli kyllä ilmaa tapansa mukaan mutta oli vähän skarpimman näköinen kun vahtasi että mihin se emäntä nyt katosi. 10

Oltiin neljäntenä vuorossa ja kolmannen koiran aloitukseen asti Pyry katsoa napitti minua että tehdään nyt sitten jotain! ja hiukan ennen omaa vuoroa sen mielenkiinto lopahti ja lähti haistelemaan ympäristöä.

Seuraaminen oli taas yllättäen ihan outoa, ennen liikkeen alkua Pyry haisteli kovasti ilmaa ja hädin tuskin lähti mukaan, toivoin vain että tulee nopeasti juoksua ja pysähdyksiä että pääsen toistamaan seuraa-käskyä. No mun matkalaukku seuraili kuitenkin 8,5 edestä. Itse olin taas ihmeissäni ja loppuliikkeet meni vähän sumussa, ystävällisen liikkurin auttaessa (ymmärrätkö ohjeen tms.)

Jäävissä liikkeissä ei ollut ennakointia tällä kertaa (huh) ja maahanmeno oli oikein hyvä. 10

Luoksetulon pysäytys oli siis kerran toiminut hyvin tätä ennen harjoituksissa joten odotukset ei olleet kovin korkealla. Pyry jarrutti vähän ja käveli sitten hitaasti muutaman metrin päähän minusta. 5,5

Jäävä seisominen pysähtyi hyvin mutta Pyry kääntyi vähän minua kohti kun kävelin koiran taakse ja istui ilman käskyä kun tulin sen luokse. 8,5

Nouto oli ihan Pyryn normisuoritus, vähän läpsäisee tassulla kapulaa ennen kuin ottaa sen suuhun, sitten jää aika kauas kapulan luovutukseen. Olikohan se tässä kun jouduin antamaan kaksi sivullekäskyä lopuksi. 8

Kaukot meni treenitilanteeseen nähden hyvin, ollaan harjoiteltu oikeaa istumaannousua ruokakupin ääressä ja ne menikin oikealla tekniikalla, mutta valitettavasti vasta toisella käskyllä molemmat. Sitten kun palasin koiran luo niin se pomppasi heti pystyyn, no sitä ei oltu vielä treenattu kertaakaan kun loppui vähän aika kesken ja piti valita mihin keskitytään treeneissä. 6,5

Hypyn muuttamiseen jäi siis 1,5 viikkoa edellisestä ALO-kokeesta ja vaikka se on ollutkin ihan mukiinmenevä harkoissa niin nyt sattui menohyppy menemään aika lailla esteen sivuun ja sitten kun käskin tänne niin Pyry kiersi esteen. Liikkuri sanoi että olisiko se hypännyt jos olisit sanonut "hyppy" ja saattoi olla oikeassa, mutta en siinä tilanteessa oikein ehtinyt pohdiskella mitään. Kasilla olisi saanut ykköstuloksen... eli 0 tästä.

Kokonaisvaikutus 8, tuomarin kommenttina että koira osaa ne liikkeet jotka se osaa. Mitäpä siihen lisäämään. 144 pistettä AVO2

Yhtä juttua jäin miettimään, kun unohdin aurinkolasit päähän (piti vaihtaa tavalliset prillit mutta eihän sitä itse huomaa) että häiritsikö se jotenkin Pyryä seuraamisessa... seli seli.