Mejää, hakua, tokoa

Onpas paljon tapahtunut viikossa, ei vaan ole ehtinyt kirjoitella mitään.

Viime viikonloppuna oltiin mejäkurssilla ja laji sopi Pyrylle hyvin niinkuin olin ajatellutkin. Ensin kun otin Pyryn autosta se luuli että mennään hakutreeneihin ja nuuski ilmaa jo kovasti kun kauempana oli ihmisryhmä. Kun päästiin alkumakaukseen niin homman nimi oli Pyrylle heti selvä, verijäljelle lähdettiin reippaasti mutta ei hirveällä ryntäyksellä kuten olin pelännyt. Pyry osaa vetää valjaissa aika vauhdilla ja Jouko on raportoinut että kaikenlaisten jälkien (peura, jänis) perässä on menty hirveää haipakkaa. Onneksi ei nyt.

Pyry ajoi jäljen huolellisesti ja merkkasi makauksen kovasti nuuhkimalla sekä vähän kuopimalla. Aika paljon meni ilmavainulla, kun tuore veri tuoksuu ilmassa vahvasti ja Pyry on tottunut haussa ilmasta hajua etsimään. Kaadolla Pyry otti sorkan heti suuhun ja kuljetti muutaman metrin päähän, mutta tuli ottamaan lammaspaistipalkkiopaloja heti kun niitä tarjottiin ja jätti sorkan rauhaan. Sitten vähän pomppi Miaa vasten että mihinkäs sä aiot mun saaliin viedä, mutta kilttinä koirana ei jäänyt kiistelemään sorkan omistuksesta.

Eilen vihdoin ostettiin verta ja toiset valjaat vain mejää varten, nyt pitäisi päästä tätäkin treenaamaan.

Hakutreeneissä viime sunnuntaina oli suunnitelmana ottaa haamuja että saadaan pistoihin suoruutta, mutta haamun näkeminen ehkä kiihdytti liikaa eikä Pyry saanut nenää auki vaan juoksenteli edestakaisin jossain 30-40 metrissä. Seuraavat otettiin ääniavuilla ja tuntui toimivan paremmin. Meillä ei apuja ole pahemmin ollutkaan vaan olen ottanut lähetyksen uusiksi jos koira on lähtenyt omille teilleen.

Itse yritin keskittyä lähetysasentoon ja siinä kärsi sitten lähetyksen ajoitus, pidin koiraa liian pitkään odottamassa mutta kai sekin harjoittelemalla lähtee sujumaan. Viimeisenä oli pupu eli Senni joka lähti pinkomaan kiljuen karkuun kun Pyry lähti pistolle suoraan. Aikas hauskaa jahdata Senniä tuumasi Pyry :D

Illalla huomattiin kannusanturassa pieni reikä, varmaan oksa tökännyt hakutreeneissä. Pyry ei ollut siitä itse kiinnostunut mutta vähän aristi kun sitä tutkittiin ja puristeltiin.

Maanantaina alkoi Ninan vetämä tokokurssi, jossa on aikaa noin 15 minuuttia per koirakko eli siinä ehtii pari liikettä käydä läpi. Valitsin AVO-kaukot, joita on tehty lähinnä kotona aina ennen ruokaa ja keskitytty istumaan nousemisen oikeaan tekniikkaan. Sain neuvoksi ensinnäkin lopettaa hirveän huitomisen ja tehdä käsimerkit kokeenomaisesti lyhyinä ja toisekseen jättää maahanmenosta käsimerkin pois, koska Pyry osaa mennä käskystä ripeästi maahan ja käsimerkkejä kannattaa säästää siihen missä niitä tarvitaan. Olin myös huomannut että ihan normaali maahanmeno on vaikeutunut, Pyry ei mene joka kerralla heti maahan, ilmeisesti odottaa niihinkin käsiapua. 

Toiseksi otin luoksarin pysäytyksen, jota ei ole treenattu paljoakaan. Otettiin muutama pysäytys ihan lähietäisyydeltä voimakkaalla käsiavulla niin että pallo lentää heti pysäytyskäskyn jälkeen ja sen jälkeen vähän pienemmällä avulla ensin pysäytys ja sitten pallo palkaksi. Näitä pitää treenata paljon.

Sitten oli paikkamakuu yhdessä seuraavan ryhmän kanssa. Pyry tapansa mukaan loikoili lonkka-asennossa ja vähän haisteli sinne tänne. Ninan kommentti oli että paikkamakuu ei ole Pyrylle liike joka pitää suorittaa vaan lepohetki. Niinhän se onkin, en ole vaan halunnut lähteä vielä tekemään koko liikettä uusiksi mutta pitää se kai tehdä jos ylempiin luokkiin tähdätään.

Keskiviikkona käytiin itsekseen treenaamassa kaukalon kentällä avoimen hyppyä, liikkeestä seisomista ja luoksarin pysätyksiä. Hypyt meni hyvin, tosin Pyry jää ihan esteen viereen ja istuu melkein nenä kiinni esteessä. Siitä sitten reipas pomppaisu takaisin, melkein aina esteeseen koskematta. Pitää muuttaa treeniä niin että saadaan vähän etäisyyttä esteeseen - mutta ei vielä kun oli eka AVO-koe edessä.

Niin se koe... olin ilmoittautunut 29.4. kokeeseen Inkooseen ihan siltä varalta että 18.4. Hausjärven kokeesta ei tulisi alokkaan kolmatta ykköstulosta. Tulihan se, vähän niukasti mutta kuitenkin. Sitten en raatsinutkaan luopua toisesta koepaikasta vaan pyysin luokan vaihtoa ja se onnistui. On pitänyt perua niin monta koetta viimeisen reilun puolen vuoden aikana - 2 juoksua, yksi anturavamma ja yksi selän venähdys - etten halunnut perua tätä vaikka liikkeet ei ihan koevalmiita olleetkaan.

Torstaina Helenan treeneissä otettiin hyppyä, seisomista ja paikkamakuu. Perjantaina ja lauantaina taas omatoimisesti lähinnä hyppyä, seisomista ja pysäytystä. Hypyt sujui hyvin, seisominen myös, pysäytys onnistui kerran täydeltä etäisyydeltä.