Pyryn eka mejäkoe

Nyt vasta muistinkin että tällä blogilla on ollut alaotsikko "sekä ehkä myös mejää",  nyt voisi ottaa pois tuon "ehkä", verijälki on ehdottomasti Pyryn suosikki :)  itselläni on vaan vielä paljon opittavaa.

Koko viikonloppu hurahti ihan vaan mejäillen, ensin lauantaina oli jäljen teko ja sunnuntaina ensin mun opastus ja heti sen jälkeen Pyryn vuoro. Oli kyllä kiva saada molemmat tehtyä heti aamusta etten ehtinyt edes hirveästi jännittää. Suunnistus ei ole ikinä ollut mun lajini ja metsässä voin kadottaa suunnan hetkessä joten tiiviisti epämukavuusalueella mentiin... Onneksi mulla oli kaksi ihanaa koutsia :D sain koko viikonlopun tsemppausta ja hyviä neuvoja sekä jäljen tekoon, opastukseen että koetilanteeseen, niistä oli aivan valtava apu näin ensikertalaiselle.

Sunnuntaina oli tosi painostava ilma, läkähdyttävän kuuma jo aamusta. Oma opastusvuoro meni suht ok, pari kertaa lähdin seuraamaan koirakkoa vähän liikaa ja ajauduin sivuun jäljeltä mutta se löytyi aika helposti uudestaan, huh! Ei tullut mitään paniikkitilanteita. Onneksi edettiin aika rauhallisesti ja oli aikaa tarkkailla piilomerkkejä, ennen koetta olin lähinnä huolissani siitä jos mennään niin kovaa vauhtia etten pysy perässä. Sain kokeen jälkeen vielä koutsilta opastukseen lisäneuvoja :) 

Pyry lähti tapansa mukaan vetämään kuin hinaaja alusta alkaen ja mä keskityin jarruttamaan vauhdin sopivaksi (tuomarin ohje: mejä ei ole juoksukilpailu) ja pysymään pystyssä. Jälkimmäinen ei ihan onnistunut, kerran kompastuin johonkin juurakkoon ja kerran kaaduin polvilleni ojaan... yllättävän nopeasti koetilanteessa pääsee jaloilleen takaisin, ei siinä auta jäädä ihmettelemään :) Alueella oli pikku oja jonka yli jälki meni 4-5 kertaa tai ainakin Pyry hyppi eestaas ja meitsi perässä. No en kyllä hyppinyt kun en polvivammaisena uskalla mutta jotenkin niistä yli päästiin. Pyry kestää onneksi aikamoisen määrän nykäyksiä ottamatta niistä mitään häiriöitä, enhän mä pysynyt koko aikaa samassa tahdissa vaan Pyry joutui pysähtymään ja odottamaan että pääsen mukaan matkaan jostain pöpeliköstä. 

Pitäisiköhän luottaa tuon koiran taitoihin vastedes enemmän - itse näin melkein koko ajan missä jälki menee ja pari kertaa olin ihan varma että Pyry on hukannut jäljen ja kohta tuomitaan hukka... eikun laaja kaarros ja hups oltiin takaisin jäljellä, ihan uskomatonta! Onneksi tuomari ymmärsi lajista enemmän kuin minä "kulmat selviävät rengastamalla ensimmäisellä yrityksellä" eli Pyry vaan selvitti mihin päin jälki kääntyy kulmassa... ei me olla tuollaista ikinä harjoiteltu kun en ole päästänyt treeneissä liinan mittaa enempää haahuilemaan. Ihan itse se osasi, pätevä pikku hauva <3

Viimeisellä osuudella Pyry jäi ojaa ylittäessään kahlaamaan, hörppäsi vähän vettä ojasta ja vilkaisi mua, kahlasi taas pari metriä, joi vähän ja vilkaisi... mä odotin lähteekö takaisin jäljelle... sitten koiran jalat lähti koukistumaan ja sehän meinasi vähän viilentää itseään kylvyllä ;) Siinä hoidin ohjaajan hommani kyllä ihan nappiin että juuri oikealla hetkellä annoin uuden käskyn jäljestää... ja vain yhden käskyn... ja hillitsin kättäni joka meinasi näyttää suuntaa... ja Pyry lähti kuuliaisena uudestaan jäljelle, JES! Sitten taas mentiin aika haipakkaa ja ihanaa, sorkka näkyi jo... ei ole totta, me tehtiin se! Olipa mahtava fiilis! 

En tiedä kumpi huohotti matkalla kovempaa mutta kaikesta huolimatta me ajettiin eka verijälkemme ihan oppikirjan mukaan, hyvä me ja erityisesti HYVÄ PYRY! Toivoin tietysti ykköstulosta mutta en tiennyt yhtään miten homma koetilanteessa sujuisi ja se miten Pyry jaksoi työskennellä kuumassa ilmassa ja minua perässään raahaten oli ihan uskomatonta <3 ihana Pyry!

Tulos AVO1 48/50p sijoitus 1./4, tuomarina Antti Koski, koepaikka Loppi/Vihtijärvi, kokeen järjestäjä Labradorinnoutajakerho.