keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Kaikenlaista ja siinä sivussa tokoa ja tottista

Pari viikkoa sitten kun oli kovat pakkaset parina päivänä Pyry oli ihan innoissaan lenkille päästessään... Olisi halunnut uudelle rundille normilenkin jälkeen, taisi olla mukavan viileää kun lauantaiaamuna oli jotain -28 kieppeissä, ihme eskimo tuo meitin hauva!

Reenattukin on, muistikuvat on yhtä hatarat kuin treenisuunnitelmatkin... hirveällä kiireellä töistä, 10 minuuttia aikaa kotona hoitaa vaatteiden vaihto, palkkioeväiden viipalointi ja muiden kamojen pakkaaminen. Jotain sitten aina unohtuu, esim. muutaman liikkeen harjoittelu.

Perheen ainoa auto meni yllättäen rikki ja saatiin onneksi lainaan pakettiauto, jossa tosin 2 aikuista ja iso koira ei matkusta mitenkään mukavasti etupenkillä. Pyry kävi joutessaan vähän testaamassa kuskin hommia :)

Sitten kun oma auto tuli kuntoon niin jouduttiin saman tien luopumaan pakusta joten taas ollaan yhden auton varassa, höh.

Lauantaina Pyry alkoi yhtäkkiä siristää voimakkaasti toista silmää kun tultiin kauppareissulta, mitään syytä siihen ei oltu huomattu. Lähdin sitten itse kyläilemään kun ajateltiin että seurataan tilannetta hetki. Viime kesänä (vai oliko jo edellisenä) vietiin Pyry Viikkiin samantapaisen vaivan takia eikä siellä löydetty silmästä mitään vikaa. Kun tulin kotiin niin kokeiltiin vielä josko keittosuolaliuoksella saisi mahdollisen roskan huuhdottua pois mutta se ei tehonnut siristelyyn joten Viikkiin sitten iltakeikalle. Silmässä oli pieni pinnallinen haava ja hoidoksi määrättiin ab-tippoja sekä särkylääkettä. Apteekin kautta kotiin 02:30.

Nyt Pyry ei enää siristele silmää, varasin kontrolliajan perjantaiksi.

Ja niistä treeneistäkin jotain muistuu mieleen:
Paikkamakuu on ihan hyvällä mallilla, ei ole tullut enää lonkka-asentoja vaikka olen ollut piilossakin (siis ulkona ja kurkkinut hallin ikkunasta sisään).

Ruutua on tehty välillä ilman kosketusalustaa, kyllä Pyry löytää suurinpiirtein oikean paikan. Tehtiin korjauksia läheltä ruutua mutta alustan kanssa ja ihan hyvin meni.

Hyppynoutoa kokeilin viimeksi hallissa varmaan kuukausien tauon jälkeen ja hyvin meni, tosin sain heitettyä metallikapulan aika suoraan joten pitänee vaikeuttaa vähän harjoituksia. Olikohan edellisellä kerralla hallissa kun meinasin heittää toista koirakkoa kapulalla, kun se jäi vähän kiinni sormiin ja ampaisi suoraan ylöspäin... sitten heitin metskun niin että se pomppasi kumolleen seinän viereen, siinä oli jotain metallitankoja vieressä eikä Pyry löytänyt millään koko kapulaa. Kovasti yritti nuuskia eestaas pitkän aikaa mutta ei vaan löytynyt!

Noutoa harjoiteltiin myös Suskin tottiskoulutuksessa, ongelmia siinä on edelleen kapulan kanssa leikittely ja luovutusasento joka on liian kaukana minusta. Ehdittiin ottaa vain iskunoutoa, jossa koira saa pudottaa kapulan merkistä heti kun ottaa sen nätisti suuhunsa (ilman myyrähyppyjä tai muuta leikkimistä) ja meitsi heittää superkivan patukan palkkioksi koirasta poispäin. Miten voi olla 15 minuuttia noin lyhyt aika :o vastahan me päästiin vauhtiin eli aloin olla ehkä hiukan kartalla mitä minun pitää tehdä (älä piilota lelua selkäsi taakse!). On kuulemma muutamalla harjoituksella hoidettu kuntoon tämä meidän kapulallaleikkimisongelma. Jee, pitäisi varmaan sitten tehdä niitä harjoituksia.

Jonkun toisen vuorolla kuulin että noutoa kannattaa tehdä (yli)pitkillä etäisyyksillä jotta siihen saa reippaan vauhdin. Lopuksi kuunneltiin teoriaa pakotteista (tai tehosteista) joiden ei pitäisi ollakaan sellaista hihnasta nykimistä kun olen aikaisemmin ymmärtänyt (ja nähnyt).




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti