Mejää, hakua, tokoa

Onpas paljon tapahtunut viikossa, ei vaan ole ehtinyt kirjoitella mitään.

Viime viikonloppuna oltiin mejäkurssilla ja laji sopi Pyrylle hyvin niinkuin olin ajatellutkin. Ensin kun otin Pyryn autosta se luuli että mennään hakutreeneihin ja nuuski ilmaa jo kovasti kun kauempana oli ihmisryhmä. Kun päästiin alkumakaukseen niin homman nimi oli Pyrylle heti selvä, verijäljelle lähdettiin reippaasti mutta ei hirveällä ryntäyksellä kuten olin pelännyt. Pyry osaa vetää valjaissa aika vauhdilla ja Jouko on raportoinut että kaikenlaisten jälkien (peura, jänis) perässä on menty hirveää haipakkaa. Onneksi ei nyt.

Pyry ajoi jäljen huolellisesti ja merkkasi makauksen kovasti nuuhkimalla sekä vähän kuopimalla. Aika paljon meni ilmavainulla, kun tuore veri tuoksuu ilmassa vahvasti ja Pyry on tottunut haussa ilmasta hajua etsimään. Kaadolla Pyry otti sorkan heti suuhun ja kuljetti muutaman metrin päähän, mutta tuli ottamaan lammaspaistipalkkiopaloja heti kun niitä tarjottiin ja jätti sorkan rauhaan. Sitten vähän pomppi Miaa vasten että mihinkäs sä aiot mun saaliin viedä, mutta kilttinä koirana ei jäänyt kiistelemään sorkan omistuksesta.

Eilen vihdoin ostettiin verta ja toiset valjaat vain mejää varten, nyt pitäisi päästä tätäkin treenaamaan.

Hakutreeneissä viime sunnuntaina oli suunnitelmana ottaa haamuja että saadaan pistoihin suoruutta, mutta haamun näkeminen ehkä kiihdytti liikaa eikä Pyry saanut nenää auki vaan juoksenteli edestakaisin jossain 30-40 metrissä. Seuraavat otettiin ääniavuilla ja tuntui toimivan paremmin. Meillä ei apuja ole pahemmin ollutkaan vaan olen ottanut lähetyksen uusiksi jos koira on lähtenyt omille teilleen.

Itse yritin keskittyä lähetysasentoon ja siinä kärsi sitten lähetyksen ajoitus, pidin koiraa liian pitkään odottamassa mutta kai sekin harjoittelemalla lähtee sujumaan. Viimeisenä oli pupu eli Senni joka lähti pinkomaan kiljuen karkuun kun Pyry lähti pistolle suoraan. Aikas hauskaa jahdata Senniä tuumasi Pyry :D

Illalla huomattiin kannusanturassa pieni reikä, varmaan oksa tökännyt hakutreeneissä. Pyry ei ollut siitä itse kiinnostunut mutta vähän aristi kun sitä tutkittiin ja puristeltiin.

Maanantaina alkoi Ninan vetämä tokokurssi, jossa on aikaa noin 15 minuuttia per koirakko eli siinä ehtii pari liikettä käydä läpi. Valitsin AVO-kaukot, joita on tehty lähinnä kotona aina ennen ruokaa ja keskitytty istumaan nousemisen oikeaan tekniikkaan. Sain neuvoksi ensinnäkin lopettaa hirveän huitomisen ja tehdä käsimerkit kokeenomaisesti lyhyinä ja toisekseen jättää maahanmenosta käsimerkin pois, koska Pyry osaa mennä käskystä ripeästi maahan ja käsimerkkejä kannattaa säästää siihen missä niitä tarvitaan. Olin myös huomannut että ihan normaali maahanmeno on vaikeutunut, Pyry ei mene joka kerralla heti maahan, ilmeisesti odottaa niihinkin käsiapua. 

Toiseksi otin luoksarin pysäytyksen, jota ei ole treenattu paljoakaan. Otettiin muutama pysäytys ihan lähietäisyydeltä voimakkaalla käsiavulla niin että pallo lentää heti pysäytyskäskyn jälkeen ja sen jälkeen vähän pienemmällä avulla ensin pysäytys ja sitten pallo palkaksi. Näitä pitää treenata paljon.

Sitten oli paikkamakuu yhdessä seuraavan ryhmän kanssa. Pyry tapansa mukaan loikoili lonkka-asennossa ja vähän haisteli sinne tänne. Ninan kommentti oli että paikkamakuu ei ole Pyrylle liike joka pitää suorittaa vaan lepohetki. Niinhän se onkin, en ole vaan halunnut lähteä vielä tekemään koko liikettä uusiksi mutta pitää se kai tehdä jos ylempiin luokkiin tähdätään.

Keskiviikkona käytiin itsekseen treenaamassa kaukalon kentällä avoimen hyppyä, liikkeestä seisomista ja luoksarin pysätyksiä. Hypyt meni hyvin, tosin Pyry jää ihan esteen viereen ja istuu melkein nenä kiinni esteessä. Siitä sitten reipas pomppaisu takaisin, melkein aina esteeseen koskematta. Pitää muuttaa treeniä niin että saadaan vähän etäisyyttä esteeseen - mutta ei vielä kun oli eka AVO-koe edessä.

Niin se koe... olin ilmoittautunut 29.4. kokeeseen Inkooseen ihan siltä varalta että 18.4. Hausjärven kokeesta ei tulisi alokkaan kolmatta ykköstulosta. Tulihan se, vähän niukasti mutta kuitenkin. Sitten en raatsinutkaan luopua toisesta koepaikasta vaan pyysin luokan vaihtoa ja se onnistui. On pitänyt perua niin monta koetta viimeisen reilun puolen vuoden aikana - 2 juoksua, yksi anturavamma ja yksi selän venähdys - etten halunnut perua tätä vaikka liikkeet ei ihan koevalmiita olleetkaan.

Torstaina Helenan treeneissä otettiin hyppyä, seisomista ja paikkamakuu. Perjantaina ja lauantaina taas omatoimisesti lähinnä hyppyä, seisomista ja pysäytystä. Hypyt sujui hyvin, seisominen myös, pysäytys onnistui kerran täydeltä etäisyydeltä.

Jännitystä eilen Hausjärvellä

TK1 on nyt sitten hanskassa, ja jännitystä piisasi niin että huh huh... Tuomarin Ossi Harjulan sanoin "vahva ykkönen" ison virnistyksen säestyksellä eli 161 pistettä :D

Luoksepäästävyys (10) ja paikkamakuu (10) meni hyvin, ei mitään ihmeellistä. Kytkettynä seuraaminen (8,5) on aina vähän heikompaa kuin vapaana (9), mutta ihan ok molemmat, vähän alkoi Pyryn tarkkaavaisuus hyytyä vapaan seuraamisen lopussa.

Kävin muuten Sirken tokopäivän innoittamana ensimmäistä kertaa ikinä treenaamassa käännöksiä itsekseni kentällä tiistai-iltana ja vaihdoin myös täyskäännöksen niin että käännyn itse oikealle. No ihan samat pisteet seuraamisesta tuli kuin aikaisemmissakin kisoissa ja edelleen pysähdyn liian nopeasti, jos menisi ihan vähän hitaammin niin Pyryn olisi helpompi reagoida.

Sitten ne jäävät... Pyry ennakoi taas maahanmenoa, noin 7-8 askeleen jälkeen alkoi hidastella, katsoin olkani yli että missä se koira luuraa ja Pyry kipaisi taas sivulle ilman että piti antaa uutta seuraamiskäskyä, sitten käsky maahan ja se meni ok. 8

Seisomaan jäämistä on tahkottu nyt kuukausia (ainakin siltä tuntuu), ja se sujuu nykyää aina ihan hyvin, Pyry ottaa kyllä muutaman askeleen mutta tietää mitä seisominen on, siis treeneissä. No nyt ei tullut mieleen, meni tuomarin mukaan ihan epäroimättä suoraan maahan. Eli nolla siitä. Taas. Ehkä Pyry päätteli että otetaan maahanmeno heti uudestaan kun ei mennyt ihan oikein, no joka tapauksessa ei kuunnellut.

Luoksetulossa alkaa olla uutta ongelmaa, tällä kertaa Pyry tuli eteeni vasemmalle noin 45 asteen kulmaan, meni sitten minut kiertäen sivulle suht ok. 8

Hyppy on ollut pitkään varma ja nytkin meni hyvin, tosin Pyry vähän haisteli estettä kun odotin että saan käskyn mennä koiran luo. 9,5

Kokonaisvaikutus 9, tuomari myös kommentoi että perusasennot ei ole ihan suoria.

Pikamatikalla olin ihan varma että ykköstä ei saada kun seisominen jäi nollille, joten iloinen yllätys tuo 161 oli sitten kun se selvisi.

Kisattiin muuten numerolla 1 joten ei tarvinnut pitkään odotella, paitsi sitten kilpailukirjaa takaisin ja lopputuloksia, oltiin lopulta sijalla 4. Pyry olisi ollut innolla menossa takaisin kisaamaan, pompahti autossa heti pystyyn aina kun avattiin ovia ja tsuumaili ikkunasta ulos vaikka yleensä vaan nukkuu autossa.

Mitä nyt sitten pitäisi treenata? Vain hyppy on ollut varma ja sekin pitää vaihtaa avoimen hyppyyn eli uusiksi ja kaikissa muissa liikkeissä on jotain ongelmaa, hmmm. Paikkamakuu on ollut sinänsä alokasluokkaan hyvä, mutta Pyry lähinnä loikoilee, katselee ympärilleen, vähän haistelee ilmaa, joskus vaihtaa etutassun alleen koukkuun eli jotain sillekin pitäisi tehdä.

Onneksi alkaa Ninan tokotreenit jo ensi maanantaina.

Tässä se nyt sitten on

Meidän reenikaveri Senni eli koirakko Monni on jonkin aikaa painostanut blogin tekoon ja nyt en enää kestänyt vaan oli pakko purskauttaa ajatukset esille. Vieläkö olet sitä mieltä että näitä joku haluaa lukea ;)

Maanantaina oltiin Sirken vetämässä tokopäivässä, jossa saatiin hyviä neuvoja mihin kannattaisi keskittyä treeneissä, että kokeissa sitten sujuisi paremmin. Miten sitä itse onkaan onnistunut analysoimaan tilanteen "meillä on tälläinen ongelma" ja vika onkin jossain ihan muualla. Sitten kun saa neuvoja niin tulee vähän deja vu -fiilis että "ehkä joku on jo tämän joskus kertonutkin" mutta kun pieni pää :) ei pysty prosessoimaan kaikkea kuulemaansa tai ei ainakaan muista. Että kenenkään ei tartte kommentoida mitään "mä olen sulle ton jo sanonut" ;) kyllä mä tiedän sen!

No joka tapauksessa: olin ajatellut että olen hetsannut Pyryä liikaa treeneissä/kokeessa silloin kun se hakkaa jalkaani vasten ja vasemmalle kääntyminen on aika vaivalloista kun koira on edessä pomppimassa. Ratkaisuehdotuksena oli että palkkaisin vasemmalta puolelta ettei odota palloa oikeasta kädestä ja että Pyry tarvitsee takapään käyttötreeniä, koska se vasemmalle kääntyessä lähes pysähtyy ja odottaa että käännyn, sitten jatketaan matkaa. Minähän näen vain sen etupään ja mielikuvitus hoitaa loput... ja tehtiin me 1-2 takapäätreeniä á 2 minuuttia joskus vuosi sitten, eivät sitten riittäneet, höh. Eli vire on tokoon sopiva kunhan muuta vähän korjataan.

Tunnariin saatiin hyvä harjoitusmalli, toivottavasti lumi pysyy vielä pitkään maassa, no ei vaiskaan, mutta on siihen helppo piilottaa kapula. Paitsi kun fiksuna ihmisenä kaivelee jäistä lunta paljailla käsillä ja sitten ihmettelee että mistä sitä verta nyt tulee... haistaapa koira paremmin.

Tein jotain muitakin muistiinpanoja mutta eivät ole nyt tässä, täytyy palata asiaan jos niissä on jotain järkeä.

Vaikka kaikki meitä kouluttaneet koiraihmiset ovat olleet kaikki mukavia tyyppejä, niin Sirken tyyli on kyllä sellainen että ei tule yhtään tyhmä fiilis kun esittelee juuri näitä omia analyysejään ja sitten huomaa että metsässä ollaan :) ja syvällä. Onhan Henkka tuota Sirkeä loistotyypiksi mainostanutkin ja aivan oikeassa on! Lisäksi Sirke vielä tietää tasan tarkkaan mistä puhuu ja osaa vastata fiksusti ja kannustavasti kun aloittelija yrittää vielä "mutku mä ajattelin..."

Työmatkalla tässä kärvistelen ja mieli tekisi treenaamaan mutta pitää odottaa maanantaihin asti. No henkinen treeni on puoli ruokaa... onkohan Pyry samaa mieltä.