HK2 TK3 Pyry

Kovin rikkonaisen kauden loppupuolella pitää todeta että sairaslomien määrään ja pituuteen nähden syksyn kokeet menivät oikein mukavasti. 2,5 viikkoa ennen hakukoetta huomattiin Pyryllä sellainen sentin pituinen teräväreunainen haava etutassussa juuri kun edellinen rispaantunut antura oli parantunut takatassussa. Onneksi uusi haava parantui ihmeen nopeasti mutta vasta viikolla ennen koetta päästiin kokeilemaan A-estettä ekan kerran toukokuun kokeen jälkeen.

Hakukokeessa 26.10. sattui kaikenlaista outoa: tottiksen seuraamisessa tallasin koiran tassulle ja se ulahti, ekassa noudossa Pyry syöksyi tassut edellä päin kapulaa ja kiljahti eikä ensin meinannut ottaa kapulaa suuhunsa, sitten oikein heitti kapulan maahan ja vasta sitten toi sen minulle. Tämän jälkeen tuomari pyysi tutkimaan onko koira loukannut jalkansa... Ei löytynyt mitään vammaa eikä sellaista ole myöhemminkään ilmennyt. Paikkamakuu taisi olla ainoa erinomainen, muuten oli enemmän tai vähemmän huomautettavaa. 77p.

Esineet seuraavana, yksi nousi ja tuomarin mukaan koira ei työstänyt heikkoja hajuja. 17p

Henkilöhaussa löytyi kaikki 3 ukkoa, huh. 163p, yhteensä 257p ja HK2, wuhuuu!! Paljon taitaa olla treenattavaa ennen kuin voi alkaa haaveilla ykköstuloksesta kolmosluokassa mutta tälle vuodelle avoimen luokan koularin saaminen on iso voitto :)

Tokonkin tavoitteet tälle vuodelle piti miettiä uusiksi, halusin päästä kokeeseen harjoittelemaan omaa ohjaamistani mutta EVL:n liikkeet eivät olleet vielä koevalmiina, joten ilmoittauduin voittajaluokkaan sillä taka-ajatuksella että jos sen TK3:n vielä saisi.

Pitkän treenitauon jälkeen aloitettiin toko heti hakukokeen jälkeen ja ehdittiin siis harjoitella kokonaiset kaksi viikkoa! 8.11. Hausjärven Haukkujen kokeessa Pyry teki kaikki liikkeet hienosti, tuntui että osa meni jopa paremmin kuin treeneissä. Ihan itse mokasin ruudun kun yritin pysäyttää koiran vauhdista ja jäi liian eteen, tassut oli muutaman sentin yli etureunan. Ruudun nollasta huolimatta VOI1, 271p ja koulari TK3. Tuomarina Marita Packalen.

Nyt ollaan tokoiltu lähes päivittäin, on se vaan niin kivaa nyt kun kaikki liikkeet on muutettu pallopalkalle ja Pyry on treeneissä ihan innoissaan. Kai sitten vanhakin koira - tässä tapauksessa siis ohjaaja - pystyy oppimaan uusia temppuja :) koira tietysti oppii!

Joko nämä riittäisi

Kaksi viikkoa sitten sunnuntaina meillä olisi ollut hakukoulutus mutta ei vielä tässä vaiheessa haluttu juoksuttaa Pyryä ennen kuin on vähän aikaa peruskuntolenkkeilty. Tarkoitus oli ottaa kyllä pieni innostava esineruututreeni päivän päätteeksi ja kun Pyry sitten saapui ohjaajansa kanssa paikalle niin huomattiin että vasemman takajalan iso antura repsottaa... Ei ihan hirveästi naurattanut ja lähdettiin saman tien kotiin...

Anturaa on nyt sitten suihkutettu, rasvattu ja/tai puuteroitu ja pelkkää remmilenkkeilyä tietysti jatkettu. Pari tokokoulutusta meni taas sivu suun eikä edelleenkään ole reenattu eikä edes puuhattu mitään, mitä nyt vähän käpyleikkejä pehmeillä alustoilla. Nyt antura alkaa olla aika hyvässä kunnossa, ja nurmikolla otettiin jo eilen palloleikkejäkin :) hiekalla ei vielä uskalla kiihdytellä. Taas kovasti toivotaan että koira saisi olla terveenä tästä eteenpäin.

Hiljaiseloa

Silmäkontrollit on käyty, ekalla kerralla tulehdussolujen määrä oli vähentynyt reippaasti ja toiseen kontrolliin mennessä ne olivat hävinneet kokonaan. Kortisonitablettikuuri loppui viime viikolla mutta silmätippoja jatketaan vielä pari viikkoa, ettei tulehdus tule takaisin.

Treenattu ei olla lähes ollenkaan yli kuukauteen, alussa tehtiin vähän kaukoja leikin ohessa mutta nekin jäi sitten. Pariin viikkoon Pyry ei edes ehdotellut palloleikkejä joten aika väsy taisi raukka olla. Nyt alkaa koira jo piristyä ja pallopelitkin kiinnostaa taas :)

Pyryltä halkesi etutassusta pikkurillin kynsi mystisesti pari viikkoa sitten, melkein meinasi parku päästä (meiltä ihmisiltä) kun se huomattiin. Vuosien takaiset kynnenpoisto-operaatiot ja viikkoja kestävät tassusuojaukset on näköjään hyvässä muistissa. Kynsi siistittiin itse ja suihkuteltiin ja puhdistettiin viikon verran ja taidettiin päästä ihan säikähdyksellä. Tosin hiekkakentälle ei mennä pariin viikkoon vielä juoksentelemaan. Normilenkkeily on nyt aloitettu ja jossain vaiheessa voisi ehkä hakutreeneihinkin mennä... no antaa nyt vähän peruskunnon ensin nousta ennen kuin lähdetään hötkyilemään.

Jotenkin koko ajatus treenaamisesta ja kokeista on tosi kaukainen, olen katsellut koekalentereita muutaman kerran ja huomannut että moneen hakukokeeseen voisi yrittää päästä mutta ei vaan jotenkin nappaa tässä vaiheessa. 

Loma ja sitten taas saikulla

Vesipeto

Loma meni lökötellessä, päivisin oli niin kuumaa ettei paljon treenailtu ja iltaisin oli yleensä jotain muuta menoa. Pienet seuraamiset, käännökset ja sivuaskeleet on otettu aina makkaran grillausiltoina, pitäähän herkun eteen vähän duunia tehdä :)

Sukuloimassakin käytiin pariin otteeseen, ja Suonenjoelta palatessa Pyry nukkui tyytyväisenä 4 tuntia putkeen mukavan viileässä autossa.

Heinäkuun harrastuksina on olleet lähinnä eri vesistöissä kahlaaminen (joskus on innostuttu vähän palloakin noutamaan), mökkipihan vahtiminen ja jäätelönsyönti. Kyllä se koira oppii jotkut asiat ihan yhdellä kerralla, yksi jätskipuikkomaistiainen tarvittiin ja sen jälkeen ei meillä ole jätskiä syöty ilman että Pyry ryntää paikalle vaikka olisi toisessa huoneessa nukkumassa...

Täällä vartioin minä!

Sunnuntaiaamuna herätessä Pyryllä oli molemmat silmät tiukasti kiinni, ihan hiukan se yritti välillä avata silmiä ja katsoa mutta selkeästi jotain oli vialla. Ajateltiin että ampiainen on pistänyt silmään ja hetken mietin kyypakkauksen käyttämistä mutta kun ei oltu nähty mitään pistämistilannetta niin katsottiin parhaaksi lähteä Mevetin päivystykseen. Siellä menikin yhteensä kolme tuntia, ensin odotettiin vuoroamme ja sitten verikokeen tuloksia. Diagnoosina molemmissa silmissä erittäin voimakas värikalvon tulehdus, joka on kuulemma tosi kivulias. Syytä moiseen ei löytynyt, ell otti verikokeen jotta näkisi onko joku isompikin vika, kuulemma värikalvon tulehdus liittyy usein johonkin muuhun sairauteen. Eli ei mitään syytä, tällainen tauti nyt vaan sitten iski.

Kun lääkitykset lähti toimimaan niin Pyryllä on ollut pupillit täysin auki eli lenkitykset pitäisi hoitaa mieluummin pimeässä, koska valo tietysti häikäisee pahasti. Juu helppoa näillä keleillä, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta koko päivän. Aamulla ollaan käyty lenkillä Vihdissä, jossa on aika varjoisa ranta ja illalla sitten tässä lähimaastossa pieni lenkki. Kipulääkitys on sen verran vahva ettei mitään himolenkkeilyä tarvitse harrastaa.

On se vaan niiiin hyvää :)