Joko nämä riittäisi

Kaksi viikkoa sitten sunnuntaina meillä olisi ollut hakukoulutus mutta ei vielä tässä vaiheessa haluttu juoksuttaa Pyryä ennen kuin on vähän aikaa peruskuntolenkkeilty. Tarkoitus oli ottaa kyllä pieni innostava esineruututreeni päivän päätteeksi ja kun Pyry sitten saapui ohjaajansa kanssa paikalle niin huomattiin että vasemman takajalan iso antura repsottaa... Ei ihan hirveästi naurattanut ja lähdettiin saman tien kotiin...

Anturaa on nyt sitten suihkutettu, rasvattu ja/tai puuteroitu ja pelkkää remmilenkkeilyä tietysti jatkettu. Pari tokokoulutusta meni taas sivu suun eikä edelleenkään ole reenattu eikä edes puuhattu mitään, mitä nyt vähän käpyleikkejä pehmeillä alustoilla. Nyt antura alkaa olla aika hyvässä kunnossa, ja nurmikolla otettiin jo eilen palloleikkejäkin :) hiekalla ei vielä uskalla kiihdytellä. Taas kovasti toivotaan että koira saisi olla terveenä tästä eteenpäin.

Hiljaiseloa

Silmäkontrollit on käyty, ekalla kerralla tulehdussolujen määrä oli vähentynyt reippaasti ja toiseen kontrolliin mennessä ne olivat hävinneet kokonaan. Kortisonitablettikuuri loppui viime viikolla mutta silmätippoja jatketaan vielä pari viikkoa, ettei tulehdus tule takaisin.

Treenattu ei olla lähes ollenkaan yli kuukauteen, alussa tehtiin vähän kaukoja leikin ohessa mutta nekin jäi sitten. Pariin viikkoon Pyry ei edes ehdotellut palloleikkejä joten aika väsy taisi raukka olla. Nyt alkaa koira jo piristyä ja pallopelitkin kiinnostaa taas :)

Pyryltä halkesi etutassusta pikkurillin kynsi mystisesti pari viikkoa sitten, melkein meinasi parku päästä (meiltä ihmisiltä) kun se huomattiin. Vuosien takaiset kynnenpoisto-operaatiot ja viikkoja kestävät tassusuojaukset on näköjään hyvässä muistissa. Kynsi siistittiin itse ja suihkuteltiin ja puhdistettiin viikon verran ja taidettiin päästä ihan säikähdyksellä. Tosin hiekkakentälle ei mennä pariin viikkoon vielä juoksentelemaan. Normilenkkeily on nyt aloitettu ja jossain vaiheessa voisi ehkä hakutreeneihinkin mennä... no antaa nyt vähän peruskunnon ensin nousta ennen kuin lähdetään hötkyilemään.

Jotenkin koko ajatus treenaamisesta ja kokeista on tosi kaukainen, olen katsellut koekalentereita muutaman kerran ja huomannut että moneen hakukokeeseen voisi yrittää päästä mutta ei vaan jotenkin nappaa tässä vaiheessa. 

Loma ja sitten taas saikulla

Vesipeto

Loma meni lökötellessä, päivisin oli niin kuumaa ettei paljon treenailtu ja iltaisin oli yleensä jotain muuta menoa. Pienet seuraamiset, käännökset ja sivuaskeleet on otettu aina makkaran grillausiltoina, pitäähän herkun eteen vähän duunia tehdä :)

Sukuloimassakin käytiin pariin otteeseen, ja Suonenjoelta palatessa Pyry nukkui tyytyväisenä 4 tuntia putkeen mukavan viileässä autossa.

Heinäkuun harrastuksina on olleet lähinnä eri vesistöissä kahlaaminen (joskus on innostuttu vähän palloakin noutamaan), mökkipihan vahtiminen ja jäätelönsyönti. Kyllä se koira oppii jotkut asiat ihan yhdellä kerralla, yksi jätskipuikkomaistiainen tarvittiin ja sen jälkeen ei meillä ole jätskiä syöty ilman että Pyry ryntää paikalle vaikka olisi toisessa huoneessa nukkumassa...

Täällä vartioin minä!

Sunnuntaiaamuna herätessä Pyryllä oli molemmat silmät tiukasti kiinni, ihan hiukan se yritti välillä avata silmiä ja katsoa mutta selkeästi jotain oli vialla. Ajateltiin että ampiainen on pistänyt silmään ja hetken mietin kyypakkauksen käyttämistä mutta kun ei oltu nähty mitään pistämistilannetta niin katsottiin parhaaksi lähteä Mevetin päivystykseen. Siellä menikin yhteensä kolme tuntia, ensin odotettiin vuoroamme ja sitten verikokeen tuloksia. Diagnoosina molemmissa silmissä erittäin voimakas värikalvon tulehdus, joka on kuulemma tosi kivulias. Syytä moiseen ei löytynyt, ell otti verikokeen jotta näkisi onko joku isompikin vika, kuulemma värikalvon tulehdus liittyy usein johonkin muuhun sairauteen. Eli ei mitään syytä, tällainen tauti nyt vaan sitten iski.

Kun lääkitykset lähti toimimaan niin Pyryllä on ollut pupillit täysin auki eli lenkitykset pitäisi hoitaa mieluummin pimeässä, koska valo tietysti häikäisee pahasti. Juu helppoa näillä keleillä, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta koko päivän. Aamulla ollaan käyty lenkillä Vihdissä, jossa on aika varjoisa ranta ja illalla sitten tässä lähimaastossa pieni lenkki. Kipulääkitys on sen verran vahva ettei mitään himolenkkeilyä tarvitse harrastaa.

On se vaan niiiin hyvää :)

SM-toko VOI2 ja muuta pientä

Jokohan tuosta SM-kisasta jaksaisi pikku pätkän kirjoittaa. Positiivista oli se, että Pyry teki hyvässä vireessä kaikki liikkeet eikä tullut yhtään nollaa, negatiivista se, että oltiin luokan ensimmäisenä koirakkona ja meille ei ehkä siksi toisen tuomarin mielestä voinut antaa kasia parempaa mistään liikkeestä. On se voivoi-luokka ihan nimensä veroinen... tehtiin ihan mukava suoritus mutta se ei riittänyt ykköseen, 246,5 pistettä, sijoitus 5./33 koirakkoa. Kolmen hengen rotikkajoukkueemme oli lopulta 36./53 joukkuetta, aika hyvin ottaen huomioon että kaikkien kolmen tulokset laskettiin mukaan joukkueen tulokseen.

Nyt sitten pitäisi päättää yritänkö vielä kolmatta ykköstä voittajasta vai pitäisikö keskittyä EVL:n liikkeisiin. Pyryllä alkoi juuri juoksu joten kolmeen viikkoon ei ainakaan kisata. Eipä ole hirveästi harjoiteltukaan lomalla ollessa, päivätreeneistä ei tule mitään kun on niin kuuma ja iltaisin on ollut muuta puuhaa.

Käytiin viime keskiviikkona hakutreeneissä pitkästä aikaa ja hyvin meni :) ei siinä pitkään nokka tuhissut kun neljä ukkoa oli nostettu. Jälkiviisaana voisi katua että jätettiin treenejä ja yksi koulutus väliin kun oli pelkona että Pyryn ontuminen uusiutuu ja tokokisoihin osallistuminen olisi vaarantunut. Ehkä oli vaan hyvä että olkalihas sai parantua rauhassa (pari viikkoa yli lääkärin määräyksen) eikä lähdetty kokeilemaan liian aikaisin.

Torstaina oltiin Suskin tottiskoulutuksessa ja esitin ongelman joka tuli esille toukokuun hakukokeessa: kun hetsaa pallolla niin Pyry edistää seuraamisessa. Nyt sitten tämän lisäksi kenotti ulospäin vinossa perusasennossa, peffa ulkona, ja uudella käskyllä meni vaan vinommaksi... Ihan eri kuin tokotreeneissä (jossa on namipalkka) joissa korjauksen jälkeen hakee suoran asennon. Eli sitten vaan paljon treeniä ja pallopalkalle uusi paikka koiran posken vieressä. Oli siinä koulutustilanteessa aika vaikea taas hahmottaa mitä minun pitää tehdä, mutta harjoitellaan isseksemme rauhassa, eiköhän se siitä... Pyry pysyi kyllä tosi pirtsana koko koulutuksen ajan, klo 20 oli jo vähän viileämpää.