Loma ja sitten taas saikulla

Vesipeto

Loma meni lökötellessä, päivisin oli niin kuumaa ettei paljon treenailtu ja iltaisin oli yleensä jotain muuta menoa. Pienet seuraamiset, käännökset ja sivuaskeleet on otettu aina makkaran grillausiltoina, pitäähän herkun eteen vähän duunia tehdä :)

Sukuloimassakin käytiin pariin otteeseen, ja Suonenjoelta palatessa Pyry nukkui tyytyväisenä 4 tuntia putkeen mukavan viileässä autossa.

Heinäkuun harrastuksina on olleet lähinnä eri vesistöissä kahlaaminen (joskus on innostuttu vähän palloakin noutamaan), mökkipihan vahtiminen ja jäätelönsyönti. Kyllä se koira oppii jotkut asiat ihan yhdellä kerralla, yksi jätskipuikkomaistiainen tarvittiin ja sen jälkeen ei meillä ole jätskiä syöty ilman että Pyry ryntää paikalle vaikka olisi toisessa huoneessa nukkumassa...

Täällä vartioin minä!

Sunnuntaiaamuna herätessä Pyryllä oli molemmat silmät tiukasti kiinni, ihan hiukan se yritti välillä avata silmiä ja katsoa mutta selkeästi jotain oli vialla. Ajateltiin että ampiainen on pistänyt silmään ja hetken mietin kyypakkauksen käyttämistä mutta kun ei oltu nähty mitään pistämistilannetta niin katsottiin parhaaksi lähteä Mevetin päivystykseen. Siellä menikin yhteensä kolme tuntia, ensin odotettiin vuoroamme ja sitten verikokeen tuloksia. Diagnoosina molemmissa silmissä erittäin voimakas värikalvon tulehdus, joka on kuulemma tosi kivulias. Syytä moiseen ei löytynyt, ell otti verikokeen jotta näkisi onko joku isompikin vika, kuulemma värikalvon tulehdus liittyy usein johonkin muuhun sairauteen. Eli ei mitään syytä, tällainen tauti nyt vaan sitten iski.

Kun lääkitykset lähti toimimaan niin Pyryllä on ollut pupillit täysin auki eli lenkitykset pitäisi hoitaa mieluummin pimeässä, koska valo tietysti häikäisee pahasti. Juu helppoa näillä keleillä, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta koko päivän. Aamulla ollaan käyty lenkillä Vihdissä, jossa on aika varjoisa ranta ja illalla sitten tässä lähimaastossa pieni lenkki. Kipulääkitys on sen verran vahva ettei mitään himolenkkeilyä tarvitse harrastaa.

On se vaan niiiin hyvää :)

SM-toko VOI2 ja muuta pientä

Jokohan tuosta SM-kisasta jaksaisi pikku pätkän kirjoittaa. Positiivista oli se, että Pyry teki hyvässä vireessä kaikki liikkeet eikä tullut yhtään nollaa, negatiivista se, että oltiin luokan ensimmäisenä koirakkona ja meille ei ehkä siksi toisen tuomarin mielestä voinut antaa kasia parempaa mistään liikkeestä. On se voivoi-luokka ihan nimensä veroinen... tehtiin ihan mukava suoritus mutta se ei riittänyt ykköseen, 246,5 pistettä, sijoitus 5./33 koirakkoa. Kolmen hengen rotikkajoukkueemme oli lopulta 36./53 joukkuetta, aika hyvin ottaen huomioon että kaikkien kolmen tulokset laskettiin mukaan joukkueen tulokseen.

Nyt sitten pitäisi päättää yritänkö vielä kolmatta ykköstä voittajasta vai pitäisikö keskittyä EVL:n liikkeisiin. Pyryllä alkoi juuri juoksu joten kolmeen viikkoon ei ainakaan kisata. Eipä ole hirveästi harjoiteltukaan lomalla ollessa, päivätreeneistä ei tule mitään kun on niin kuuma ja iltaisin on ollut muuta puuhaa.

Käytiin viime keskiviikkona hakutreeneissä pitkästä aikaa ja hyvin meni :) ei siinä pitkään nokka tuhissut kun neljä ukkoa oli nostettu. Jälkiviisaana voisi katua että jätettiin treenejä ja yksi koulutus väliin kun oli pelkona että Pyryn ontuminen uusiutuu ja tokokisoihin osallistuminen olisi vaarantunut. Ehkä oli vaan hyvä että olkalihas sai parantua rauhassa (pari viikkoa yli lääkärin määräyksen) eikä lähdetty kokeilemaan liian aikaisin.

Torstaina oltiin Suskin tottiskoulutuksessa ja esitin ongelman joka tuli esille toukokuun hakukokeessa: kun hetsaa pallolla niin Pyry edistää seuraamisessa. Nyt sitten tämän lisäksi kenotti ulospäin vinossa perusasennossa, peffa ulkona, ja uudella käskyllä meni vaan vinommaksi... Ihan eri kuin tokotreeneissä (jossa on namipalkka) joissa korjauksen jälkeen hakee suoran asennon. Eli sitten vaan paljon treeniä ja pallopalkalle uusi paikka koiran posken vieressä. Oli siinä koulutustilanteessa aika vaikea taas hahmottaa mitä minun pitää tehdä, mutta harjoitellaan isseksemme rauhassa, eiköhän se siitä... Pyry pysyi kyllä tosi pirtsana koko koulutuksen ajan, klo 20 oli jo vähän viileämpää.

Kaukokivaa

Lauantaina on siis tokon SM-kisat ja meidän rotikkajoukkueessa on nyt jäljellä kaksi AVO-koirakkoa sekä me... Että kaikkien olisi kiva saada tulos, mielellään tietysti hyvä tulos :) tuomarilista on kyllä ihan lupaava, ainakin niiltä osin kun nimiä tunnistan. Vielä ei tiedä ketkä ovat voittajassa tuomareina joten toivossa on hyvä elää vielä hetki. Kilpailijajärjestyskin kerrotaan vasta perjantai-iltana, tylsää. Olisi kiva tietää nyt jo onko ensimmäinen vai 37. kilpailija.

Sain tällä viikolla odottamatta nimityksen joukkueenjohtajaksi joten ilmoittautumassa Porissa on oltava ajoissa, mökillä herätys viimeistään neljältä. Viime vuoden "hotelli" oli niin kaamea kokemus että aikainen herätyskin on parempi kuin koko yön vääntelehtiminen sikakuumassa hotellihuoneessa. Tosin olin ajatellut lähettää kilpailukirjan etukäteen ja saapua viime tingassa kisapaikalle... Ja ehkä 1,5 tuntia enemmän olisin saanut nukkua ilman joukkueenjohtajan pestiä. 

Viimeisten kahden viikon aikana ollaan pantu kaukojen seiso-istu ihan uusiksi, ensin viikko namiavuilla, toinen pallopalkalla ja nyt yllättäen kaukojen treenaaminen on kivaa, oho! Kaikista muista liikkeistä olen jo (hyvien kouluttajien avulla) saanut tehtyä hauskat ja vauhdikkaat mutta kaukot on olleet ihan jumissa pitkään. Nyt on jumi saatu toivottavasti avattua... Ehkä ei ihan 100% kisavarmaksi liikkeeksi vielä ensi lauantaiksi mutta syksyä silmälläpitäen tuntuu oikein lupaavalta.

Luoksarin pysäytys onnistuu aina joskus mutta varsinainen läpimurto odotuttaa vielä itseään. Vinkkejä on saatu ja kovasti treenataan nyt taas kun Pyryn ontuminen on ohi. Mitään syytä ontumiseen ei lääkäri löytänyt kun Pyry kävi tarkastuksessa 2 viikkoa sitten, joten viikon rauhallisen kävelyn jälkeen ollaan melkein normitreenimoodissa, paitsi että pidetään hausta taukoa tokokisoihin asti.

-

Juuri tuli kisakirje ja meidän kilpailijanumero on 1 :) eipä tarvitse pitkään jännittää! Tuomareina Kari Kielo ja Hannele Pörsti.

Tokon VOI1 ja saikulle

Eihän meidän pitänyt enää vilkaistakaan voittajaan päin kun vihdoin syksyllä saatiin yksi ykköstulos mutta niin vaan taas sitä treenataan. Ollaan menossa rotikoiden SM-joukkueeseen eikä ollut mitään järkeä yrittää korkata EVL:ää ennen SM-kisoja, joten VOIVOI :)

Pitihän sitä kisaamistakin yli puolen vuoden tauon jälkeen kokeilla. Mentiin siis 3.6. tuttuun mukavaan Forssaan Juha Kurtin tuomaroitavaksi. Sinänsä koe meni hyvin kun tuli ykköstulos kaukojen nollasta huolimatta ja kymppejä tai ysejä kaikista muista liikkeistä mutta samat ongelmat on edelleen... kaukoissa Pyry etenee liikaa ja koko liike on hyvin epävarma, luoksarin pysäytyksessä lähtövauhti on liian hidas ja taas olin vähällä unohtaa toisen pysäytyksen... Ja muuten hienossa ruudussa tuomari arveli että Pyry ei ehkä kuullut kunnolla sivullekutsua kun oli epäröinyt lähteekö liikkeelle vai ei. Tuli se sieltä kuitenkin :)

Yhteensä 268p ja luokkavoitto 1./8

Ja sitten keskiviikkona hakutreeneihin-koulutukseen, kolme pistoa ja hyvät L-etenemiset. Kivasti meni vaikka oli aika lämmintä. Torstaiaamuna Pyry ontui levosta liikkeelle lähtiessään aika voimakkaasti, onneksi oli fyssari sattumalta juuri sinä päivänä. Epäili että olkalihaksessa on venähdys tai revähdys, lepoa pari päivää ja hakukokeeseen saa mennä jos koira ei onnu. No ontui se perjantainakin niin paljon että peruttiin koepaikka. Harmittaa tietysti ettei päästy kokeeseen mutta vielä enemmän mielen vetää matalaksi kun koira on kipeä. Eihän se itse mitään huomaa, ehdottaa vaan koko ajan pallo-, keppi- ja käpyleikkejä, mutta kun ei voi tehdä oikein mitään... höh. Viikko hihnalenkkejä ja lekuriin jos ei ala ontuminen vähentyä.